Flunssan (ja uhmaikäisen) kanssa taistelua

Flunssa se vei sitten mennessään : / Pääsiäislauantaina sen verran poikettiin mummolassa, että neiti kävi leikkimässä serkkujen kanssa. Illalla sitten oli lasten pesu ja vasta saunan jälkeen huomasin, että neiti tuntuu kuumalta: mittasin kuumeen 37.5. Laitoin supon yöksi ja yö menikin ihan hyvin loppupeleissä. Itse kärsin samalla kurkkukivusta ja tukkoisesta nenästä. Pääsiäisenä sitten niiskutettiin kaikki ja eilen alkoi myös pikkumies yskiä : ( Neitiä kun voi jo lääkitä ja paremmin helpottaa oloa niin tuntuu niin pahalta kun pikkumiehelle ei oikein ole mitään sen suurempaa lääkettä kuin suppo, mutta sekin vain kerran päivässä enkä sitä tietenkään laittanut kun ei se nyt varsinaisesti yskään auta eikä lämpöä ole. Tänään päivälläkään ei saanut nukutuksi kunnon päikkäreitä vaan parit katkonaiset unet ja yhteensä varmaan alle 2h. Kävikin sitten jo 20 aikaan nukkumaan ja kerran jo pärähti itkemään... Saa nähdä miten yö menee.

Oon alkanut ihan oikeesti vissiin kammoksumaan tuota neidin uhmaa. Periaatteessa se on tosi kiltti ja helppo ollut, ei kamalasti tee pahojaan eikä koettele rajojaa, mutta sillä ei ole yhtään minkäänlaista pitkäjänteisyyttä, ei sitten minkään asian kanssa. Tänään tossa illemmasta leikki lelullaan ja ei saanut taas jotain onnistumaan ja suuttui. Kävi huutamaan ja raivoomaan niin, että kaatui täysin vailla mitään itsesuojeluvaistoa päin lipastoa josta vielä kaatui lattialle niin että pää jysähti lattiaan ensimmäisenä. Ja tuntui ettei tämä (oikeesti vierestä katsoen hurjannäköinen) lento ees tuntunut missään kun se oli niin kiukun vallassa!!! Herranen aika, miten se tolleen heittäytyy!! Oon pari kertaa nähnyt vastaavan tilanteen aikaisemmin mm. kun kielsin neitiä ottamasta jotain ja se suuttui ja seisaaltaan "heittäytyi" vaan nurin niin että ryminä kävi, suoraan tv-tason kulmaa päin ja siitä lattialle! Luojan kiitos neidillä oli päässään talvihattu (rakastaa pukeutumista myös sisällä) joka suojasi pään, muuten ois ollu vekki otassa kun suoraan tuohon tv-tason reunaan osui. Luulin, että näin näkyjä kun seurasin tilannetta vain "toisella silmällä" keittiöstä. Tänään todistin tuota ilmiötä ihan vierestä, mutta miulla oli vauva sylissä niin en kerennyt erityisemmin hätiin. Onkohan muilla näin rajua reagointia epäonnitumiseen/kieltojen vastaanottamiseen?

Toinen ihmejuttu kävi myöskin tänään. Iltapalalla neiti istui tavallisella keittiön ruokapöydän tuolilla kun tykkää siinä syödä. Tarjosin maitoa ja neiti ei sitä huolinut vaan kävi holtittomasti pyörittämään päätään kieltäytymisen merkiksi. Olin juuri laittamassa maitoa siihen pöydälle kun neiti ilmeisesti aikoi nojata tuolin istuinosaan, mutta nojasikin tyhjän päälle ja kiepsahti siitä lattialle. No tietysti ryminä taas kävi ja säikähti tipahdusta, nostin sen syliin ja kävin lohduttamaan kun sitten se taas pidätti niin pitkään hengitystä ja keräsi huutoa keuhkoihinsa, että siltä meni taju pariksi sekunniksi. Neiti valahti veltoksi ja mies sanoi, että silmät senkun muljahti päässä. Sitten neiti havaihtui ja alkoi taas itkeä. Näin kävi viimeksi joulun alla kun se liukastui lattialla ja löi päänsä -> säikähti ja alkoi itkeä ja sama kuvio. Huhhuh sanon minä! Meinaan kyllä kysyä neuvolassa tuosta sekä tuosta uhmakaatuilusta, pelottavia tollaset kun muuten neiti on niin rauhallinen ja kiltti, tosi herkkä pohjimmiltaan niin mistä se kaivaa tollasen sisun noihin kiukkuihin ja miten se tuolleen tajunnan menettää vaikkei edes järjettömän pahasta ilmalennosta olekaan kyse. Miettii millaisia tippumisia sitä on nähnyt esim. sukulaisten ja ystävien lapsilla.

Tilasin neitokaiselle aivan ihanat kesähameet Veetikistä. Siellä on aivan ihania kankaita ja tekisi mieli tilata vaikka ja mitä <3

 

 

Mallin elkeet jo pienenä ; )

Kommentoikaa ihmeessä tuohon uhmäikä aiheeseen, kokemuksia olis kiva kuulla : ) Öitä kaikille!