Olin lähössä sinne neuvolaan viime viikolla.... No ei siinä mitään, mies kävi putsaamassa auton ja laitto sen jo käyntiin lämpeemään. Nappasin auton ja olin lähössä. Meijän pihalta on sellanen pieni pätkä omaa pihatietä ja sitten pieni nyppylä kaarteen kera tielle, joka on talvella tosi hankala. No otin hyvän vauhin ja tietysti sieltä sit tuli auto ja jouduin iskee jarrut pohjaan ja peruuttamaan että saa uudet vauhdit. No tietysti sitte peruutin ihan vinoon ja olin siellä ojan puolella mistä sitte en päässyt pois. Pari hetkeä siinä sutitin ja yritin eteen ja taa, mutta löin hanskat tiskiin. Onneks mies oli kotona ja se tuli sitten auttaa ja sai kun saikin auton sieltä ylös. Kerkesin jo soittaa neuvolatädille, että tuun jos kerkeen että auto töröttää ojassa : D Myöhästyin onneks vaan vartin... Neuvolassa kaikki oli hyvin, vauva tosi hyvin kiinnittynyt, ei pää heilunut enää yhtään. Nyt neuvolat sitten onkin viikon välein kun mennään jo viikolla 38...
Parina päivänä on ollut vatsa tosi kipeä. Sellasta menkkamaista jomotusta ja kihelmöintiä ja supistuksia tullut reippaasti ja oon huomannut, että niistä on tullu aika paljon napakampia. Mutta joka kerta saunassa sitten supistukset on ollu melkeen kivuliaita ja saunasta kun pääsen pois niin ne loppuu kuin seinään. Kerkesin jo pari kertaa soitella äidilleni, että on valmiuksissa jos lähtö tulee, niin tulee sitten neidin hoitajaksi. Äitiparka ei uskaltanut edes ottaa viiniä jonka oli viikonlopuksi varannut kun pelkäsi, että joutuu yöllä lähtee ajelemaan tänne : D Tänäänkin kävin pienellä kävelyllä, tuntuu kyllä vaikeelta ja kiristää ja nipistää jokapaikkaan, mutta ei se tällä kertaa aiheuttanut edes supistuksia. Nyt siis elellään 38+2. Jotenkin on sellanen kutina, että vauva saattais syntyä ens viikolla, mutta tiedän ihan satavarmasti, että miun tuurilla oon just jouluaattona sairaalassa : /
Neidin kanssa on ollut nyt toooooosi vaikeeta. Sillä on joku uhma tai joku kausi ja se on niin kiukkunen, tai ei ehkä kiukkunen oo oikee sana, mutta itkuherkkä ja huonotuulinen. Ei tarvii sanoa ku "väärä" sana niin se on ku maailman loppu ja alkaa ihan tolkuton itkeminen. Lisäksi syöminen on ollut niin vaikeeta tässä viikon ajan, välillä päivä saattaa mennä tyyliin jogurtilla ja parilla lusikallisella lämmintä ruokaa. Tarjottu on vaikka ja mitä, mutta kun se ei ota niin se ei ota. Sit kun koittaa kuitenkin vähän sitkeesti tarjota, mutta ei niin että se menee itkemiseksi ja pakottamiseksi. Luulen, että tuokin on sitten oravanpyörä: ruoka ei maistu -> on nälkä -> huonolla tuulella -> ruoka maistuu entistä huonommin.....
Nyt ripustamaan pyykkejä, mukavaa Joulun odotusta kaikille : )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti