Voihan sähkökatkos!

Viime yö meni kyllä niin harakoille. Närästi ja juoksin vessassa ja juomassa maitoa ja neiti heräili itkemään. Oli todella kova tuuli ja katto senkun humisi ja tuntui, että se lähtee kohta irti. Liekkö sitten neiti sitä vähän pelännyt tai se herättänyt. Mies haki likan kahteen otteseen meidän väliin nukkumaan, mutta ei siitä tullut mitään kun jouduin kokoajan rapistelemaan joko Renniepaketin kanssa tai ravaamassa vessassa ja neitikin oli sitä mieltä, että kivempi vaan peuhata ja touhuta.... Kaikenlisäksi sähköt meni poikki tuon tuosta ja meidän mikro pitää aina sellasen piippauksen kun sähköt palaa joten se piippaili vähänväliä. Loppujen lopuksi nukuin n. 4 tuntia ja heräsin sitten katsomaan neidin kanssa lastenohjelmia klo 6.30. Mie heräs sitten kahdeksan aikaan niin menin vielä pienille torkuille.

Onneks aamulla oli sähköt palannu niin saatiin katottua tosiaan niitä lastenohjelmia, mutta sitten ne taas 11 aikaan katkes ja olikin iltapäivään asti poissa. Nukuttiin sitten neidin kanssa pitkät reilu 3h päiväunet sillä aikaa kun mies kävi asioilla. Koiraparka ollut koko päivän ihan paniikissa. Tuo meidän Espanjasta tullut pelkää kaikkia paukkeita, sähkökatkoksia, imuria ym. No sähköt ja valot kun pätkiny koko päivän niin se on marhannu perässä ku peräpukama ja läähättänyt kuin viimeistä päivää. Nyt on pari tuntia pysyny sähköt ja se on jo vähän rauhoittunu... Että uutta vuotta ootellessa : D Pitää taas hankkia sille vissiin rauhottavia....

Mies toi piristykseksi kukan <3

 

 

Tein itse ihanan kirppislöydön, tosi nätti pöytälamppu valaisee nyt olohuoneen pimeää nurkkaa : )

 

 

 

Tänään poks poks poksahtelee 36+0 : ) Närästää ja nivusia kihelmöi.... Mutta kohta ollaan maalissa!



Neuvolakulumisia rv36

Tänään piipahdettu jälleen kerran neuvolassa... 35+4 ja kaikki ihan ok. RR 107/69, hb 129, painon muutos/vko 1.51kg.... : / No toivotaan, että se paino on mennyt vauvan massankasvatukseen eikä meikäläisen takamukseen : D Sf-mitta oli pysynyt samassa 33cm missä viimeset pari kertaa, mutta tällä kertaa siis vauva oli edelleen pysynyt raivotarjonnassa ja laskeutunut ja kiinnittynyt!! Tuli hyvä mieli kun tietää nyt ainakin ettei se keksi enää kääntyä poikittain tai mitään kun on ollut niin liikkuvaista sorttia. Nyt pidetään peukkuja pystyssä, että pää painaisi paikkoja sen verran että alkais pehmetä ja tehdä alustavaa avaamistyötä. Ainakin kivuista ja paineesta päätellen jotain siellä on tapahtunut kun välillä painaa noihin lantioluihin tosi kovasti ja revähdyksiä ja viiltävää poltetta tulee nivusiin useesti. Tänään lisäksi ollut ihmeellistä aaltomaista viiltävää kipua ilman supistuksia tuonne alaselkään ja sitten sellanen outo paineen tunne. Meni ohi levolla kylläkin, mutta kummalle tuntuu. Olen kyllä jo melkoisen kypsä tähän oloon ja vaappumiseen. Etenkin nuo yöt on niin ärsyttäviä.

Ostin vauvalle jo vaipatkin ja kaappiin jemmaan pari äidinmaidon korviketta sekä 1 erimallisen tutin. Nyt meillä on siis ihan perinteinen MAM-tutti sekä sitten ostin ihan Ainun perinteisen rengastutin, jossa on se "kaareva" imuosa. Neitihän oli tuttien suhteen hyvin nirso ja hänelle kelpasi vain tuo rengastutti jossa oli tuo "kaareva" imuosa, MAMin pyöreäpäiset ei kelvannu ku ihan pari kk vauvana, sitten se aloitti sylkeä niitä pois. Kai se ei vaan istunut sen suuhun ja ei saanut siitä sitten kunnon imuotetta. Äsken pesin viimeiset 2 vaatekappaletta ja sänky on pedattu jne... Nyt siis kaivan enää varastosta sitterin ja turvaistuimen&telakan ja kaikki on done : )

Sauna näyttää jo hyvältä, kaikki laatoitukset on tehty, samoin laattojen saumaukset, kattoon on asennettu paneelit ja tähtitaivas, nyt on menossa seinien panelointi. Sitten ei oikeestaan muuta kuin lauteet paikalleen ja kiuas. Ihan kohta loppuu tää ravaaminen tuolla anoppilassa saunassa ja pääsee vaikka joka ilta ihan omaan hienoon saunaan. Kyllä oon ylpee miehestä, se on niin taitava käsistään <3

Lainasin viime viikonlopuksi tosiaan äidilleni tuota mein yhtä hurttaa. Oli kuulemma piristänyt kovasti tyhjää taloa ja vähän tuonut lohtua surun keskelle. Äiti oli kovasti sitä mieltä, että hän haluaa mahdollisimman nopeesti uuden koiran, koska on tottunut elämään karvatassu talossa joten selasimmekin sitten nettiä ja erilaisia kodittomia. Koska meillä on tuo nuorimmainen adoptoitu Espanjasta oli äiti päättänytkin, että tarjoaa kodin siis kodittomalle kulkukoiralle. Löydettiinkin sitten tosi suloinen pari vuotias polvenkorkuinen steriloitu narttu, joka on siis Espanjasta. Äiti rakastui siihen heti ja soittelikin siitä ja niin se sitten alustavasti varattiin äidilleni ja hänen miehelleen. Se lentää 3.12 Suomeen meitä lähimpään löytöeläintaloon (sen tuo siis Suomeen paikallinen löytöeläinkoti, ei mikään Espanjankoira yhdistys) ja sitten he menevät sitä katsomaan jonka jälkeen saa tehdä lopullisen päätöksen ostamisesta. Tosin äiti on jo aivan myyty ja sydämensä menettänyt, joten en epäile että se sinne jäisi häkkiin nyhjöttämään : D Oon itsekin tosi innoissani, nää rescuekoirat on niin lähellä sydäntä <3 Mietin sitäkin, että on hyvä kun tuo koira on noin nuori, niin ei varmaan ole paljoa ainakaan kerennyt tulla huonoja kokemuksia ihmisistä tms. ja luultavasti tottuu siis äidin lapsenlapsiinkin, eli meidän neitiin ja tulevaan vauvaan oikein hyvin. Koiruus on siis n. vuoden verran jo Espanjassa tarhalla odottanut kotia. Tässä vielä kuva hauvelista : )

 

Jäähyväiset ja kultaisia muistoja

Kylläpä on vierähtänyt taas aikaa edellisestä kirjotuksesta... Tosin siihen on hyvä syy...

Olin 11 kun sain ensimmäisen koirani, pienenpienen russelinpennun. Olin kinunnut koiraa jo pitkään ja taluttanut naapurin koiraa useamman vuoden. Sitten sain vihdoin ja viimein sen oman koiran josta olin niin ikionnellinen ja se oli maailman paras juttu mitä kuvitella saattoi. Se oli ihana pieni russelinpentu joka kokeili paikkaansa varsin tuntuvasti hampaillaan roikkuen ja tuhojaan tehden, mutta tyytyi sitten kuitenkin pitkän väännön jälkeen olemaan "vain se koira" perheessä. Terrierimäistä vääntöä siis arvojärjestyksestä. Yhdessä harrastimme agilityä ja kisasimme aina välillä, mutta ihan huvimielessä, kävimme koirakoulussa ja kokeilimme jälkeä ja vaikka mitä erilaisia puuhia. Olipa tuo reipas russeli välillä isäni mukana jopa hirvimetsällä : ) Se oli koira jollaisesta saattoi vain uneksia, tervepäinen ja fiksu ja mitä ihanin luonteeltaan <3 Vuodet vierivät ja 5 vuotiaana alkoi kummalliset kohtaukset jotka sitten selvisivät epilepsiaksi... Lääkkeillä kuitenkin jatkettiin ja elettiin normaalia elämää. Tällöin olin itse muuttanut pois kotoa omaan asuntoon ja pieni rakas russelini jäi vanhempieni hoiviin kun omakotitalossa oli tottunut asumaan. Siinä vaiheessa lopetimme agilitynkin ja elämä sai olla rauhallisempaa sairauden takia. Vuodet vierivät jälleen ja kohta vietettiinkin jo 10 vuotispäiviä... Pieniä kummallisia patteja alkoi ilmestyä poskiin, jotka lääkäri määritteli "luomiksi" tai hyvänlaatuisiksi kasvaimiksi ja ne annettiin olla. Pian tämän jälkeen alkoi tulla taas uudenlaisia oireita ja eläinlääkärissä todettiin vaivana tällä kertaa olevan sydämen vajaatoiminta. Sydänlääkkeet ja nesteenpoistolääkkeet sitten siihen epilepsialääkkeiden rinnalle ja taas jatkettiin leppoisaa eloa ja oloa : ) Kesät alkoivat ottaa voimille kun oli kuuma ja silloin näki, että ikä ja sairaudet painaa... Pattejakin alkoi pullahdella nisiin ja vatsan alueelle eikä enään vain ihoon vaan ihon alle. Kuitenkin aina huonon kauden jälkeen tuli hyvä kausi ja vanhus jaksoi taas painaa täysillä touhuten mökillä ja jahdaten myyriä. Nyt kuitenkin viimeisen vuoden on ollut vointi niin laidasta laitaan ja ollaan vain seurailtu vointia ja edetty koiran ehdoilla. Viimeisen kk aikana kaihi valtasi silmät ja näkökyky heikkeni radikaalisti, unettikin tavallista enemmän. Nyt sitten alkuviikosta alkoi raju oksentelu ja vointi laski kuin lehmän häntä. Äiti käytti rouvaa lääkärissä jälleen ja todettiin, että ehkä olisi aika laskea vanhus jo pilven päälle lepäilemään. Äiti kuitenkin otti vielä pahoivointilääkkeet mukaan ja odotti seuraavaa päivää josko vointi kohenisi. Soittelin äidin kanssa ja vakuutin siitä, että on armeliaampaa laskea se haudanlepoon ja vaivatkin loppuvat ja sen on hyvä olla. Seuraavana aamuna soitin taas kysyäkseni rakkaani vointia ja se ei todellakaan ollut hyvä eikä kohentunut eilisestä, joten pakotin äidin varaamaan lopetusajan jo samalle päivälle. Kohta äiti soittikin takaisin, että aika on varattu klo 13.45. Lähdin itse ennen puolta päivää ajelemaan äidilleni, jotta saan viettää vielä viimeiset hetket rakkaani kanssa. Siellä tuo rakas russelini seisoi silmät tyhjyyteen tuijottaen keittiönpöydän alla ja tutisi hissukseen. Silitin sitä ja juttelin sille, mutta ei se oikein reagoinut. Muutaman minuutin siinä oltuani se yhtäkkiä kääntyi ja tajusi, että olin tullut sen luo ja se viimeisen kerran minulle häntää heilutti ja tuli antamaan pienen pusun. Pusu oli niin voimaton sen tavalliseen tervehdykseen verrattuna, että olin siitä jo entistä vakuuttuneempi, että ratkaisu viedä se lopetettavaksi oli täysin oikea. Silittelin ja pidin rakastani hyvänä kunnes kello oli sen verran, että lähdimme ajelemaan kohti lääkäriä. Yhdessä äitini ja hänen miehensä kanssa olimme rakkaan rinnalla kun sille laitettiin piikit ja lopuksi kuunneltiin pientä sydäntä joka ei enää lyönyt. Kauniisti nukkui rakas russelini, ensimmäinen koirani ja parhain ystäväni nyt pilven reunalla vailla kipuja ja huolia.

 Milly 17.6.1998 - 21.11.2012

 

 

Tyhjää, niin tyhjää vaikkei poismeno konkreettisesti omaan elämääni vaikuttanut kun emme enää samassa osoitteessa asuneet. Silti mietin vielä tänäänkin, 2 päivää myöhemmin kaikkia ihania muistoja ja touhuja joite yhdessä olemme touhunneet. Olen tyytyväinen, että koko teini-ikäni harrastin viikottain jotain koirajuttuja, koska luulen, että senkin takia olen elämässäni tehnyt niitä valintoja mitä koskaan olenkaan valinnut. En ole ajautunut huonoihin piireihin tai tehnyt kamalasti mitään tyhmyyksiä. Monesti olen ajatellut, että eläinharrastus on yksi parhaista ja terapeuttisimmista!

 

Raskauskin tässä sivussa etenee : D Tänään poksahtelee viikot 35+0. 3 viimeistä yötä on ollut yhtä tuskaa... Lonkat puutuu, pissattaa, närästää, neiti heräilee itkemään ja mies kuorsaa vieressä. Heräilen tunnin parin välein ja ravaan monta kertaa joko vessassa tai hakemassa närästyslääkettä tai millon mitäkin. Olen aamusta hetken pirteä, mutta väsy iskee melkein heti ja oon ihan väsynyt ja olo kuin zombilla. Jos tää loppuraskaus meinaa mennä näin niin halleluja, johan sitä on aivan kuolemanväsynyt jo siinä vaiheessa kun vauva syntyy ja pitäis sitä jaksaa hoitaa. Toivon, että tää kaikki on vaan tästä surusta ja siitä aiheutuneesta mielen synkkyydestä johtuvaa. Tosin mietin, että tänä yönä kokeeksi mies vois nukkua vaikka sohvalla tai vierashuoneessa, jottei se kuorsaaminen enää tuon kaiken muun lisäksi valvottais. Harmittaa vaan kun ei jaksa sitten neidin kanssa oikein mitään touhuta. Tänään sentään sain pyykkiä pestyä ja siivosin hiirulaiset ja koitin niitä tuossa ilokseni kuvailla, mutta ne on niiiiiiin nopeita ettei niistä meinaa saada kuvia sitten millään.

 

 

 

Nyt meen herättämään neidin ja ripustamaan viimeisen koneellisen pyykkiä kuivamaan... Äitini ja miehensä tulevat ehkä käymään ja lupasin lainata yhtä meidän koirista heille pariksi päivää kun siellä on niin hiljaista Millyn poismenon jälkeen. Jos se vähän edes piristäisi kun talo on hiljainen ja suru sydämmissä.



Shoppailua ja joulumieltä

Voi vitsi ku oli kiva käydä kaupungilla pyörimässä ja tekee jouluhankintoja ja vähän hemmotella itteesä samalla. Ensiks käytiin ostamassa se pinnasänky jonka jälkeen jätin miehen isänsä kanssa remonttitarvikkeita ostamaan ja me tytöt jatkettiin sitten keskustaan. Kävin Tiimarista hakee vähän joulujuttuja mm. postikortit ja pakettitarrat ym. ja muutaman kivan askartelujutun kun niin söpöjä löyty <3 Askartelu ku on niin hirmusen mukavaa jos on ees jonkinlainen inspiraatio.

Ostin muutamat joululahjatkin, oikeestaan ei puutu enää kuin 6 lahjaa... Mut ihan riittämiin päänvaivaa niistäkin : D

Päätin etten osta neidille kuin 1 lahjan koska ostelen sille muutenkin niin paljon kaikkea ja luulen, että lahjoja tulee taas joka tuutista vaikka kuinka paljon jos on viimejoulua muistelee! Joten ostin sitten tätä samaa sarjaa jota meillä jo onkin, Hello Kitty "legoja" eli jotain palikoita jotka sopivat ihan Legon dubloihin, joita meillä myös on.

 

Vauvan sänkyyn soittorasia

 

Kun haettiin pinnasänkyä niin samalla reissulla tarttuikin onkeen ne tuplarattaat : D Heillä oli just iteltä jäämässä pois käytöstä tosi kivannäköset ja oloset ruskeat tuplat, jotka sitten varasin ja sovittiin, että haen kunhan veronpalautukset tulee! Vähänkö oon onnellinen kun sekin asia on nyt hoidossa! Mukaan tulee Carenan musta koppa vauvalle ja jalkapeite. Oisko ollu vielä hyttys tai sadesuoja.

 

Kuva otettu netistä, mutta tällaiset ne ois <3

 

Nyt pakkaamaan saunakassia ja kohta anoppilaan saunaan....

 

Neuvolalääkäri

Nyt sitten käyty viimeisessä neuvolalääkärissäkin. Arvasinkin jo etukäteen, kaikki paikat kiinni ja kiinteät. Viimeraskaudessa ihan sama, vaikka harkkasupistuksia ollut sieltä viikolta 20 alkaen niin ne on niin pieniä ja tehottomia ettei niistä oo ollu ees paikkoja pehmittämään! Oisin toivonu, että ois ees kaula lyhentyny ja vaikka pehmenny vähän, ois toivoa ees vähän, että vauva saattais lähtä tulee aikasemminkin sieltä ; ) No, onhan tässä toki aikaa ja supistukset voi voimistua ihan tosta noin vaan. Lääkäri laitto nyt sitten sairaalaan sen synnytystapa-arvio lähetteen, ajan pitäis paukahtaa postilaatikosta tuossa viikon sisään. Siellä sitten tosiaan käsittääkseni ultralla tehdään ihan painoarvio ja lääkäri kattoo kohdunsuun tilanteen vielä ja punnitaan sitä mikä olisi paras tapa synnyttää. Kovasti toivon alatiesynnytystä, mutta jotenkin vähän jänskättää se, että meneekö kaikki niinkuin pitääkin! Salaa toivon jotain syytä vähän aikaistetulle käynnistykselle, mutta tuskin sellaista on. On muuten niin touhukas tämä vauva, joka kerta kun sitä käydään kuuntelemaan niin sykkeet on ihan mahottomia, tänäänkin oli "vaivaiset" 170 : D Ennenkuin sitten vähän hidasti melskaamista ja syke rauhottui.

Olin siis likan kanssa hoitovapaalla, jään 20. päivä äitiyslomalle ja sitä ennen oli pidettävä pakollinen vuosiloma 15 päivää. Tänään sitten tupsahti tilille eka kunnon "palkka" loma-ajalta ja sain maksettua kaikkea rästiin jäänyttä ja vähän hyviteltyä miehelle kun on joutunut maksamaan minunkin osaa lainanlyhennyksistä, maksoin sitten kokosumman tänään itse : ) Kyllä olo on kuin miljonäärillä kun kerrankin tuli rahaa niin, että sitä jäi jopa omaksi iloksi ja "törsättäväksi" eikä kaikki mennyt pakollisiin maksuihin ja ruokaostoksiin. Jos vertaa, että on tottunut siihen huimaan 300 ja rapiat olevaan kotihoidon tukeen + hoitolisään.... Jolla ei oikeesti elätä perhettä ja ruoki 3 koiraa. Sain ostettua "kalliit" erikoissapuskat koirallekin eläinlääkäristä, kun ei oo yksinkertaisesti ollut varaa on se joutunut syömään Royal Caninin mini adulttia, vaikka pitäisi olla herkän vatsan ell-ruokaa. Samoin tilasin vanhimmalle koiralleni ensi maanantaiksi silmälääkärin, sielläkin ois kontrollissa pitäny käyä jo ajat sitten ja silmät on selvästi samentuneet ja se ei enään nääkkään samalla tavalla kuin ennen, on tässä viimeviikkojen aikana ruvennut hakkaamaan päätään milloin mihinkin ja törmäilemään kun ei enää näe niin tarkasti. Mutta maanantaina onneksi päästään taas näytille ja kattotaan jatkosuunnitelmaa : )

Huomenna käydään hakemassa kirpputoripalstalta bongaamani pinnasänky joka maksoi vaivaiset 15e. Neiti ei vielä taida tuota lastensängyssä nukkumista joten se tarvitsee vielä ton pinnasängyn, joten oli pakkorako hankkia vauvalle sitten toinen. Kun neiti vapauttaa tuon "hyvän" sängyn niin myyn tämän toisen varmaan pois tai laitan varuiksi varastoon. Varasänkynä kuitenkin menee täysillä vaikka kuulemma vanha onkin. Eipä ainakaan hinnalla pilattu! Sitten on vielä ongelmana ja päänvaivana ne rattaat/vaunut. Päädyin kuitenkin siihen, että ne tuplarattaat ois ehkä kuitenkin vielä tarpeelliset kun neiti ei pitkää matkaa jaksa kuitenkaan kävellä, joten on sitten paikka mihin hänetkin napata kyytiin. Etsin siis kotiin tänne ihan lenkeille ja kävelyille sopivia isorenkaisia käytettyjä tuplia. Yksiä olin jo tori.fissä katsellut ja ajattelin, että kun saan rahaa niin voisin niistä soittaa. No sitten kun käyn niitä kattomaan että vois ostaa niin ne oli just sieltä poistunu. Sitten muistin, että yhdellä tuttavallani oli Carena double swingit kovalla kopalla ja sadesuojalla myynnissä, no ne oli just vajaa viikko sitten menny... Että niin meikäläisen tuuria : D Ei auta kun jatkaa etsimistä!

Nyt lähden herättämään neitokaista päiväunilta!

Neuvolakuulumisia rv34

Tänään kävin neuvolassa aamusta. Kaikki hyvin, pissi puhdas, paineet samoissa kuin ennen, painoakaan ei ollut tullut, päinvastoin oli tippunut 100g : D Ja mikä parasta, vauva on nyt ilmeisesti sitten kääntynyt raivotarjontaan, jee!!!! Koska vauva ei ollut enää poikittain niin saatiin tuo sf-mittakin luotettavammin kuin viimeksi, jolloin vauva oli poikittain ja mitta olikin laskenut. Neuvolatäti tunnusteli niin pitkään ja hartaasti vauvan asentoa, että se siitä loukkaantu ja alotti mahottoman riehumisen ja sykkeet oli tosi korkeet. Piti pitkään oottaa, että rauhoittuu ja saa ns. "oikeen" lukeman : ) Varattiin samalla nyt tälle viikolle viimeinen lääkärineuvola-aika.

Ainiin eilen oli tosiaan isänpäivä... No ei paljoa siitä kertomista : D Omalle isälleni soitin vain koska hän oli mökillä, joten ei siellä menty sitten käymään ja käytiinhän me viikko sitten hänen synttärikahveilla. Meidän isukki vietti lähes koko päivän laatoittaen saunan lattiaa. Lahjankin olin ostanut jo pari viikkoa sitten, pihdit ja sen kauhan millä mätetään sementtiä ja luonnollisesti annoin ne jo silloin koska niille on ollut nyt remontissa käyttöä. Aamullakin mies heräsi ennen minua ja keitti (niinkuin jokapäivä) aamukahvit eikä suinkaan toisinpäin. Piti tehdä herkku lihapullia ja perunamuusia, mutta kello oli jo niin paljon, että ei keretty vaan suunnattiin sitten ABClle syömään, nams :P Siis ei uskoisi, että kyseessä on huoltoasema, ruuat on tosi hyviä! Tän jälkeen ajettiin sitten kattomaan ystävillemme pienen pientä minipossuvauvaa <3 Voi rakkaus, että menetin tälle ihanuudelle sydämeni. Tosi koiramainen  ja hellyyttävä otus <3

Iltanokosilla sylissäni <3

 

Tänään sitten tehtiin lihapullat ja muusi, kohta vielä iltaherkutellaan letuilla, hillolla ja kermavaahdolla :P Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Valmistautumista tulevaan

Taas päivät kiitäneet... Mutta sit kun asiaa tarkastelee raskauden kantilta niin kyllä se aika matelee : D Vauva on selvästikin hiljentynyt. Kyllä se sielä kovasti edelleen möyryää, mutta se ei ole ihan yhtä tarmokkaan aktiivinen kuin yleensä, lähinnä sillä nykyään on tietyt ajat milloin pitää omaa elämäänsä siellä. Ja sitten kun jumpat on menossa niin sitä kyllä ei voi olla huomaamatta! Toivotaan siis, että tämä hiljentyminen tarkoittaa sitä, että vauva olis kuitenkin kasvanut. Ens maanantaina on neuvola ja on kyllä niin sellanen kutina, että tosta koosta tulee jotain sanomista ja joudun sairaalaan äippäpolille tarkistukseen. Mut sen näkee sitten! Muuten itelläni on vointi ollut hyvä, öistä on tullut ehkä vähän pitkäveteisiä kun kylkee saa kääntää kokoajan kun paikat puutuu ja selällään ei voi enää nukkua kun tulee alaselkä niin kipeeksi ettei asentoa kykene vaihtamaan : (

Kun olen jo melkeen kaikki vauvapyykit ja mahdolliset järjestelyt tehnyt ja silti vaan on tollasta touhuumis ja järjestelyvimmaa niin kävimpä tuossa yks ilta askartelemaan pitkästä aikaa! Mitään kovin erikoista siis en osaa luoda, mutta kivaa näpertelyä omaksi ilokseni : ) Tuikkukippoja ja kortteja...

 

 

 

 

Tänään kävin yhden mammaystäväni ja neitosen kanssa kaupungilla. Ensin lähdettiin ostamaan uusia imetysliivejä jotka löysinkin tarjouksesta 7e (ovh. 14,90) ja sit mentiin kahville. Kiva vaihtaa kokemuksia ja ajatuksia raskaudesta toisen kanssa joka on samassa tilanteessa. Ystävälläni siis laskettu aika vain viikkoa minun jälkeeni. Sovitinkin liivejä sitten laiskuuttani vasta kotona, mutta onneksi ne oli hyvät, ei puristanut ja oli vielä kasvunvaraa sen verran mitä maidon nouseminen teettää. Otin siis omaa normaalikokoa yhden kuppikoon suuremmat. Enää oikeestaan tarvii ostaa jotain vaippoja ja korvikemaitoa varalle, sit oiskin melkeen kaikki valmista : ) Huomenna raahaan varastosta äitiyspakkauslaatikon ja teen vauvalle sängyn jo siihen valmiiksi. Tänäänhän taas viikot vaihtuu eli 33+0 <3

Kirppistelyä

Eilen oli lastentarvike ja -vaatekirppis, jossa olin myymässä. Pöytiä ja myyjiä taisi olla 27, eli ostettavaa riitti : D Onneksi myös ostajia, aikamoinen tungos kyllä. Sain jonkunverran vaatteita menemään, mutta silti sain tuua niitä ihan liikaa takaisin kotiin. Toivoin niin pääseväni suurimmasta osasta eroon. Yhdessäkin pöydässä mistä ostin vauvalle vaatteita oli aika kovat hinnat, yökkärit 3-4e, bodyt 1-3e jne, itselläni oikeestaan kaikki pyöri siinä 1,5-2e tienoilla paitsi jotkin isommat ja setit. Onneksi sieltä sai kuitenkin muutkin kantaa tavaraa takaisinpäin, en ollut ainoa : )

Keli on taas ollut niin surkee ja tositosi sumuista! Eilenkin kun käytiin isälläni saunomassa illalla niin takaisin kun ajoi ei voinut 80 pätkällä 50 kovempaa ajaa kun ei nähnyt montaa metriä eteensä.  Päivätkin niin masentavan harmaita, että myönnän laiskuuteni ja ollaan vähän nyt vietetty sisäpäiviä eikä ulkoiltu oikeestaan. Tosin tässä on ollutkin kaikenlaista menoa aamupäivästä, että sitten neidin päikkäreiden jälkeen on ollutkin jo niin pimeetä ettei täällä korvessa oikein mitään näe. On toki pihalla valot, mutta ei niiden valossa nyt erityisemmin leikkiä näe ja tiellä ei ole katuvaloja.

Käytiin tossa pari päivää sitten kylässä mammaystävälläni, hänellä on meidän neitiä pikkaisen nuorempi tyttö. Välillä heillä ei leikit meinannut sitten millään sujua kun ystäväni tyttö on kova ottamaan käsistä, läpsimään ja puremaan ja meidän likka kun ei kävellyt niin ei sitten oikein tahtonut kestää kaverin tahdissa mukana ja siitäkös itku tuli. Nyt kun meilläkin vihdoin ja viimein on tuo kävely hallussa, niin jotenkin ihan eritavalla tyttöjen leikit sujui. Piirsivät niin söpöinä pienen pöydän ääressä pienillä tuoleilla istuen. Vaihelivat sovussa kyniä ja piirsivät välillä kaverinkin paperiin <3 Ystäväni palasi tovi sitten työelämään ja heidän tyttönsä aloitti päiväkodissa niin nyt on harmi kyllä meidän näkemiset jääneet vähemmälle. Ennen kun oltiin kummatkin hoitovapaalla niin treffattiin melkeinpä viikottain ja tytöt sai leikkiä keskenään.

Saunarempassa on ollut pari päivää taukoa, mies on viettänyt paljon aikaa meidän kanssa, mikä onkin kiva ollut ja neitikin on saanut nauttia isin seurasta enemmän! Huomenna taas remppa jatkuu ja ehkä n. viikko enää ja sauna oliskin sitten valmis!!!! Kyllä sitä jo kaipaa omaa saunaa kun pari kertaa viikossa on ravattu jossain muualla saunomassa. Vaikka ei tuohon anopille olekaan kun 8km onneksi matkaa, niin ei se mitenkään vaikeeta ole lähteä.

Nyt taidan lähteä pohtimaan ja lajittelemaan jälleen noita kirpparivaatteita, meinasin tehdä pieniä settejä, jotka myyn könttänä nettikirpparilla. Eli niputtelemaan ja kuvailemaan, sit lataamaan ja hintoja miettimään.... :)

Olen äiti ja ylpeä siitä!

Pieniä ilonaiheita: 1) Neiti tulee vastaan eteisen käytävällä ja pitää kiinni vaipasta hokien "kak kak kak", haistelen ja totean vaipassa olevan kakan! Voi pientä, hienosti tuli kertomaan että ois vaipanvaihdon aika! Vielä kun oppis ennakoimaan ja ilmoittamaan niin kerettäis potalle se kakka tekemään : )
2) Neiti alkaa itkeä yöllä ja menen katsomaan mikä hätänä, otan itkevän tyttösen syliin ja neiti nappaa pienillä kätösillä tiukan haliotteen kaulani ympäri ja painaa päänsä olkapäälleni <3 Rauhoittuu siihen ja hetki halitaan, jonka jälkeen laitan naperon takaisin omaan sänkyynsä ja jatkaa tyytyväisenä uniaan.
Ne on ne pienet asiat mitkä saa välillä uuvuttavassakin arjessa jaksamaan <3

Jos joku sattui kattomaan ton tiistaisen Erilaiset äidit-jakson, jossa heillä hajosi pyykinpesukone juuri ennen laskettua aikaa.... No, tais olla selvästi enne meille kun meillä seuraavana päivänä eli eilen alkoi pyykinpesukone temppuilemaan ja meni jumiin kesken pesun. Siellä olikin sopivasti miehen haisevat remppavaatteet pesussa ja tietysti just huuhtelun kohdalla oli tehnyt tenän. Sain sen onneksi suostumaan linkouksen vielä läpi, ettei jäänyt läpimäriksi kaikki vaatteet, mutta huh mikä käry niistä märistä puoliksi pessyistä vaatteista lähti!! Tänään mies vähän tutkaili ja putsaili konetta, pienen alkujäykkyyden jälkeen se kuitenkin lähti kunnolla käyntiin ja pesi koko ohjelman läpi, sain ne haisevat vaatteet ihan puhtaina koneesta ulos ja vielä perään toisenkin koneellisen : D Nyt peukut pystyssä, että se ei poksahta lopullisesti tyyliin just kun vauva on syntymässä!

Tänään käytiin neidin kanssa mummolassa, sinne tuli miehen sisko lapsineen ja serkukset saivat leikkiä keskenään : ) Serkkuja on suvussa paljon, mutta nämä ovat lähinnä samaa ikäluokkaa ja pienimmät siis, joten leikit sujuu parhaiten heidän kanssaan. Nyt olikin päässyt vierähtämään pitempi tovi ettei oltu nähty, kun ei samassa kaupungissakaan asuta. Mielestäni kiva kun ollaan pidetty yhteyksiä ahkerasti ja nähty, oppivat serkut tuntemaan toisensa ja varmasti jää monta mukavaa muistoa kun touhustellaan yhdessä. Miehen suvussa siis lapsia piisaa, omalla puolella ei niinkään koska meidän suku on paljon pienempi eikä ole oikein sen ikäisiä ketkä tällä hetkellä lapsia tekisivät. Koska vietettiin päivä mummolassa jäi itseltäni päiväunet välistä, olen väsynyt ja siltikään ei uni tule ja tulin takaisin olkkariin koneen ääreen päivittämään tän blogin ja juomaan vadelmavichyä : )

Vauvakuumetta pukkaa!! Tekis mieli hakea varastosta jo turvakaukalo ja sitterit sun muut hökötykset. Vauvan kotiintulovaatteetkin tekis mieli jo kaivaa esiin, mutta ehkä ei ihan vielä tarvitse. Sitten kun ollaan saatu saunaremontti valmiiksi ja ei tarvitse ravata muualla saunomassa niin siihen samaiseen kassiin jota ollaan saunareissuilla käytetty pakkaan itselleni sairaalakassin valmiiksi. En ole vielä oikein jaksanut aatella edes mitä sinne otan, viimeksi tuntui että en pakannut juuri mitään enkä oikein mitään tarvinnutkaan, mutta jotain pientä naposteltavaa ja välipalaa jäin kaipaamaan. Tosin se sairaalassaoloaika jonka siellä vietin olikin todella pitkästyttävä ja masentava kokemus kun en saanut vauvaa edes samaan huoneeseen ja vierihoitoon vaan vauvahan kiikutettiin vastasyntyneiden tarkkailuosastolle samantien ja sinne se jäikin sitten viikoksi ennenkuin pääsi kotiutumaan. Itse riuduin äitien vuodeosastolla 3 yötä ja olin masennuksen partaalla, kunnes sitten sanoin että nyt riitti mä lähden kotiin : D Lähdin siis kotiin kaksin miehen kanssa ja vauva jäi vielä sairaalaan....

Nyt vois lähteä kokeilemaan josko se uni tulis, huomenna ois taas touhupäivä tiedossa. Öitä!