Pihan raivaus alkakoon

Viime viikolla postista tupsahti taas ihanuuksia <3 Tällä kertaa pikkumies sai ihanat mäyräkoira kankaasta tehdyt housut, onneksi oli hyvin reilut niin ei jää pieneksi ihan heti ja resorien ansiosta voi käyttää pitkäänkin. Neitokaiselle sen sijaan tuli niin reilu tunika, että menee mekkona nyt ja myöhemmin sitten tunikana, ihanasta muffinssi-kankaasta <3

 

 

Aurinko on mukavasti paistanut ja yhtenä päivänä satoi reippaasti ja lumet sai kyytiä. Lähes puoli pihaa on jo sulanut ja pääsin haravan kanssa lehtien kimppuun. Pieni osa tuli eilen sitte haravoitua ja mies tasoitteli kummaa kumpua pihalta, ois kiva kun sais ton pihan silleen kuntoon, että ois suht tasanen ja nätti nurmikko. Tällä hetkellä siellä on jonkin verran sammalta ja viime syksynä mies toi täytemaata pihalle kun jäi sinne autolla jumiin tuodessaan sellasella isolla nosturilla vesivaraajaa ja täytemaan mukana sitten ihanasti pihaan myös rantautui nokkoset : ( Tänä keväänä haluun aivan ehottomasti ostaa sellasen rikkaruohonyppijän, mikä lie sen virallinen nimi onkaan. Sillä saa niin kätevästi nuo voikukat juurineen pois ja niitäkin meijän pihalla riittää.... Kaverilla oli tällänen ihana laite ja se oli kyllä niin kätevän oloinen! Pakko saada!! : D Suunnitelmissa oli myös kaivaa toi yks villiintynyt ja rikkaruohojen valtaama kukkapenkki ylös. Haluan istuttaa siihen sitte tulppaaneja, on miun lempparikukka <3 Tällä hetkellä edellisten asukkaiden istuttamana tuohon yhteen penkkiin kasvaa vaan muutama punanen tulppaani.

 

Pikkumiehellä ois tällä viikolla neuvola, saa nähdä meneekö jo 7 kiloa rikki :D Pituuttakin taitaa olla jonkin verran tullut kun tuntuu nuo 62cm vaatteet tuntuis jo pikkasen piukeilta. Ainakin on sen verran tuota takamusta/mahaa tullut, että 3 koon Pampersit alkaa kiristämään, meinasinkin seuraavaksi koittaa isompaa kokoa! Pikkumiehen kanssa ois tarkotus lähteä ens lauantaina Tampereelle. Meillä on Joulumasut 2012 miitti : ) Täältä lähtee toinenkin äiti jolla on mein ukkelia viikko ja 2 päivää vanhempi poika, johon tutustuin ko. ryhmän kautta Facebookissa. Tosi kiva nähdä vihdoin livenä mammat ja heidän lapsensa joiden kanssa on suunnilleen vuosi tullut höpöteltyä vain netin välityksellä : )



Pohdintaa lasten kasvatuksesta ja käytöstavoista

Nythän oli esillä tämä aihe mediassa kun opettaja oli ojentanut oppilasta ja saanut potkut. En lukenut enempää oikeestaan kun otsikon, mutta tuntui kuohuvan aihe ja tulipa Facebookissa vastaan joku addressikin, jossa kerättiin nimiä tämän opettajan puolesta, että virka pitäisi hänelle antaa takaisin. No, samasta aiheesta on miehen kanssa käyty keskustelua kun meidän lasten serkkujen käytös on välillä sellasta aikuisia kohtaan, että jopa miulla meinaa kiehahtaa. En niinkun ymmärrä, miten nykyaikana lapset käyttäytyvät tuolla tavalla, jopa ala-aste ikäiset! Poika 8 vuotta, piirtää äidilleen piirrustusta ja toteaa, että äiti ei saa nähdä sitä ennenkuin se on valmis ja sanoo äidilleen "ala vetää siitä", myöskin kiroilee, pompottaa äitiään ja viimeviikonloppuna pyysi äidin kattomaan jotain temppuaan mitä parvekkeella touhusi ja näytti keskaria ikkunan läpi : O Siinä vaiheessa olin silleen monttu auki että ei helvetti oikeesti. Miten vanhemmat ei oo osannut komentaa lapsia silloin kun ne on olleet pieniä ja nyt on sit jo turha sanoa enää mitään kun sen auktoriteetti on jo menetetty ja lapset tekee/puhuu miten ite tahtovat. Äiti siinä vieressä sitten mussuttaa "no älähän nyt", toisinsanoen pyytää, ei käske tai komenna, ei ole se johtava aikuinen vaan "kaveri" joka ehdottelee, josko tehtäis näin tai näin. Sitten nämä kohta murrosiään tulevat tytöt, 12v. Hirveä arvostelu ja sättiminen aina äidin pukeutumisesta (joka on siis ihan sopiva hänen ikäiselleen ja näin aikuisen silmin oikein hyvä) ja se sävy miten ne lapset sen asian esittää... Todella halveksivasti ja aina ollaan naama nurinperin, äyvätään ja valitetaan kun kaikki on niin huonosti. Siis mitä ihmettä? Kaiken huippu on se, että lapset päättää lähdetäänkö kyläreissulle vai ei. Siis joo, voihan aina mielipidettä kysyä ja vähän etukäteen asiasta kysästä, mutta kyllä miun mielestä aikuinen on se joka sen päätöksen loppupeleissä tekee. Siis eihän nää nyt ole ees pahoja esimerkkejä, mutta kyllä miulla pistää vihaks ja suututtaa monesti kun kuuntelee miten rumaan ja vähättelevään sävyyn vanhemmilleen puhuvat. Miehen kanssa ollaan mietittykin monesti, miten itse omia lapsiamme kasvatamme. Ja ehdoton on se, että lapset oppii kunnioittamaan vanhempia, heille asetetaan rajoja ja peruskäytöstavat on oltava hallussa. Kotona meillä kyllä kuri pelas, ihan lempeesti ja normaalisti on minua ja siskoani kasvatettu, kyllä myös on saatu luunappeja ja tukistuksia, enkä koe tulleeni pahoinpiellyksi. Jos oisin esim. isälleni näyttänyt keskaria tai aukonut suorastaan päätäni olisin saanut korvilleni. Kyllä se äitikin osas arestiin laittaa tai luunapin antaa. Kyllä vaan oon oppinut aikuisia kunnioittamaan, niin tuttuja kuin tuntemattomiakin. Tuntuu, että nykyään ei lapsille sanota EI mihinkään, se on sellasta lässyttämistä ja jotain sinneppäin. No, tässä oli vaan ajatuksia (alleviivaan, että MINUN ajatuksiani), mitä on herännyt tässä omia lapsia kasvattaessa ja muita seuraillessa. Jokainen taaplaa tavallaan ja kestäkööt seuraukset ; )

Mies tuolla häärii kokkikolmosena kotitekoisen pizzan kimpussa, lapset nukkuu ja käydään illanviettoon : ) Hyviä öitä vain!

Vaatelajittelua (jälleen kerran : D )

Vähänkö olin aamulla hyvinnukkunut ja pirteä! Pikkumies ihan väkisin nukahti syliini jo klo 20 jälkeen ja kippasin sen sitten sänkyyn. Heräsin yöllä kolmen jälkeen ja ihmettelin kun vauva ei ole syönyt! Mies kuorsasi vieressä joten valvoin siinä sitten ja 03.36 pikkumies halusikin syötävää, syötin ja kippasin sänkyyn ja nukuttiin kaikki aamukahdeksaan asti!! <3 Ensimmäinen yö kun heräsi vain kerran ennen aamua syömään. Kyllä oon ollutkin tänään taas niin pirtee ja vauhdissa, että oksat pois. Siivoilin, järjestelin ja ennenkaikkea sain aikasiksi siivota oman vaatekaappini!! Se on ollut mielessä jo pitkän aikaa ja nyt sain aikaseksi tarttua tuumasta toimeen. 1 iso kassillinen vaatetta vaatekeräykseen, toinen iso pino kirppikselle vietäväksi ja 1 pieni kassillinen huonokuntoisia miehelle autotalliin räteiksi. Ens viikolla marssin kirppikselle ja otan pöydän johon vien nuo vaatteet, lasten vaatteita ja vaatehuoneen siivouksen yhteydessä ylijääneet kamppeet. Iso laatikollinen kirppiskamaa pursuaa tuolla vaatehuoneen kätköissä. Viikoksi varmaan otan, on sen verran tyyristä. Jos nyt oikein muistan niin 27e/viikko. Pitää siellä sitte jaksaa ja keretä käydä siivoomassa ja järjestelemässä myös.

Tässä tänään saapuneet ihanuudet; neidille kesäksi shortsihaalari <3

 

Ensi viikonloppuna on parhaan ystäväni synttäribileet. Teemana: jotakin pinkkiä.... Muutenkin vaikeuksia ettiä itelleen vaatteet mitkä istuu päälle ilman, että tää kaamee röllömasu pursuu ja näkyy. Mut oikeestaan tuo teema ratkaiskin paremmin vaateongelman nimittäin vaihtoehdot jäi aika vähiin ja löysimpä sitten kivan mekkosen jonka alle voi laittaa ne makkarat litistävät sukkikset : D

 

 

Huomenna taas lapset tai neiti lähinnä pääsee riekkumaan serkkujen kanssa : ) 

Tervetuloa kevät!

Päivityksen aika! Tämä höperö äiti löysi taas ihania kankaita parin ompelijan sivulta ja tulihan sitten pistettyä tilausta kehiin..... : P Ihan hurahtanut oon noihin uniikkeihin kankaisiin ja retroihin kuoseihin <3 Mut toisaalta, mietin että jos ostan Tutan housut kaupasta uutena tai vaikka alerekistä, saan silti pulittaa vähintään 10-15e niistä, joten samapa tuo, jos tilaustyönä tilaan sitten ompelijalta postikuluineen. En paljoa häviä ja saampahan ainakin sellaiset mitkän haluan (toivottavasti kelpaa myös lapsille : D ) ja ei ainakaan ihan jokaisella tule sitten samanlaisia vastaan! Kunhan tulevat postissa laitan taas kuvia... Tässä kuvaa yksistä ihanista pöksyistä, jotka sain ukkelille lainaan ystävältäni.

Anteeksi tyhmyyteni, mutta en osaa kääntää tätä kuvaa vaikka omassa koneessa se on kyllä ihan oikeinperin :D Mutta tässä siis neidin Me&I tunika, vielä oli vaan kovin iso ja vähän roikkui päällä.

 

Ukkeli sai tänään ekaa kertaa vähän velliä, kokeilin suunnilleen suhteessa 40ml maissivelliä ja 60ml korviketta. Ei ainakaan ole ilmoitellut vatsanväänteistä ja nukahti tyytyväisesti syliin kun muutama tunti sitten söi : ) Jos velli jo hänen masulleen sopii niin aloitan iltasella antaa velliä jos sitten tulis pitempiä yöunia, mutta jos niihin sillä ei ole vaikutusta, niin jätän pois koska vellihän tunnetusti ei ole kovin ravintorikasta. Päivällä taas uni maittoi ulkona, melkein 4h nokoset ; ) Sain sillä aikaa siivottua kuistit niin etu- kuin takapihaltakin. Kevät, tervetuloa! Milloin sitten meinasitkin saapua.....

 



Sen verran huomaa kevään saapuneen, että kun lumet alkaa sulaa niin koirat ottaa hatkat pihalta. Se on sitten jotein sanoinkuvaamattoman ärsyttävää kun ne sadasosasekunnissa on hiipinyt pihalta omille teilleen : ( Tänään tuo nuorempi kettuterroristi oli pari tuntia kateissa ja sitten muina miehinä saapui takapihan kuistille oottelemaan sisällepääsyä ja kylki ihan paskassa. Mistä lie löytänyt jonkun ihanan kissanpaskan tai minkä lie ja sit siinä piehtaroinu. No, joutuipas sitten pesulle! Viritin jälleen remmit takapihalle, 2 noista tekee aina omia reissujaan niin pitää alkaa pitää remelissä kiinni kun on lämpimiä kelejä, kolmas pysyy nätisti kyllä pihalla : ) Vanhin ja viisain <3

Nyt neidille ruokaa ja sit sauna lämpeemään!

Flunssan (ja uhmaikäisen) kanssa taistelua

Flunssa se vei sitten mennessään : / Pääsiäislauantaina sen verran poikettiin mummolassa, että neiti kävi leikkimässä serkkujen kanssa. Illalla sitten oli lasten pesu ja vasta saunan jälkeen huomasin, että neiti tuntuu kuumalta: mittasin kuumeen 37.5. Laitoin supon yöksi ja yö menikin ihan hyvin loppupeleissä. Itse kärsin samalla kurkkukivusta ja tukkoisesta nenästä. Pääsiäisenä sitten niiskutettiin kaikki ja eilen alkoi myös pikkumies yskiä : ( Neitiä kun voi jo lääkitä ja paremmin helpottaa oloa niin tuntuu niin pahalta kun pikkumiehelle ei oikein ole mitään sen suurempaa lääkettä kuin suppo, mutta sekin vain kerran päivässä enkä sitä tietenkään laittanut kun ei se nyt varsinaisesti yskään auta eikä lämpöä ole. Tänään päivälläkään ei saanut nukutuksi kunnon päikkäreitä vaan parit katkonaiset unet ja yhteensä varmaan alle 2h. Kävikin sitten jo 20 aikaan nukkumaan ja kerran jo pärähti itkemään... Saa nähdä miten yö menee.

Oon alkanut ihan oikeesti vissiin kammoksumaan tuota neidin uhmaa. Periaatteessa se on tosi kiltti ja helppo ollut, ei kamalasti tee pahojaan eikä koettele rajojaa, mutta sillä ei ole yhtään minkäänlaista pitkäjänteisyyttä, ei sitten minkään asian kanssa. Tänään tossa illemmasta leikki lelullaan ja ei saanut taas jotain onnistumaan ja suuttui. Kävi huutamaan ja raivoomaan niin, että kaatui täysin vailla mitään itsesuojeluvaistoa päin lipastoa josta vielä kaatui lattialle niin että pää jysähti lattiaan ensimmäisenä. Ja tuntui ettei tämä (oikeesti vierestä katsoen hurjannäköinen) lento ees tuntunut missään kun se oli niin kiukun vallassa!!! Herranen aika, miten se tolleen heittäytyy!! Oon pari kertaa nähnyt vastaavan tilanteen aikaisemmin mm. kun kielsin neitiä ottamasta jotain ja se suuttui ja seisaaltaan "heittäytyi" vaan nurin niin että ryminä kävi, suoraan tv-tason kulmaa päin ja siitä lattialle! Luojan kiitos neidillä oli päässään talvihattu (rakastaa pukeutumista myös sisällä) joka suojasi pään, muuten ois ollu vekki otassa kun suoraan tuohon tv-tason reunaan osui. Luulin, että näin näkyjä kun seurasin tilannetta vain "toisella silmällä" keittiöstä. Tänään todistin tuota ilmiötä ihan vierestä, mutta miulla oli vauva sylissä niin en kerennyt erityisemmin hätiin. Onkohan muilla näin rajua reagointia epäonnitumiseen/kieltojen vastaanottamiseen?

Toinen ihmejuttu kävi myöskin tänään. Iltapalalla neiti istui tavallisella keittiön ruokapöydän tuolilla kun tykkää siinä syödä. Tarjosin maitoa ja neiti ei sitä huolinut vaan kävi holtittomasti pyörittämään päätään kieltäytymisen merkiksi. Olin juuri laittamassa maitoa siihen pöydälle kun neiti ilmeisesti aikoi nojata tuolin istuinosaan, mutta nojasikin tyhjän päälle ja kiepsahti siitä lattialle. No tietysti ryminä taas kävi ja säikähti tipahdusta, nostin sen syliin ja kävin lohduttamaan kun sitten se taas pidätti niin pitkään hengitystä ja keräsi huutoa keuhkoihinsa, että siltä meni taju pariksi sekunniksi. Neiti valahti veltoksi ja mies sanoi, että silmät senkun muljahti päässä. Sitten neiti havaihtui ja alkoi taas itkeä. Näin kävi viimeksi joulun alla kun se liukastui lattialla ja löi päänsä -> säikähti ja alkoi itkeä ja sama kuvio. Huhhuh sanon minä! Meinaan kyllä kysyä neuvolassa tuosta sekä tuosta uhmakaatuilusta, pelottavia tollaset kun muuten neiti on niin rauhallinen ja kiltti, tosi herkkä pohjimmiltaan niin mistä se kaivaa tollasen sisun noihin kiukkuihin ja miten se tuolleen tajunnan menettää vaikkei edes järjettömän pahasta ilmalennosta olekaan kyse. Miettii millaisia tippumisia sitä on nähnyt esim. sukulaisten ja ystävien lapsilla.

Tilasin neitokaiselle aivan ihanat kesähameet Veetikistä. Siellä on aivan ihania kankaita ja tekisi mieli tilata vaikka ja mitä <3

 

 

Mallin elkeet jo pienenä ; )

Kommentoikaa ihmeessä tuohon uhmäikä aiheeseen, kokemuksia olis kiva kuulla : ) Öitä kaikille!