keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Hermojen kiristystä...

Nyt 1½ viikkoa saunaremppaa takana ja voin kertoa, kyllä kiristää hermoja! Heti aamusta kun herään niin mies kipasee saunaan ja jään "yksin" neidin kanssa. Nyt on menossa niin vilkas vaihe, että oltava silmät selässäkin ja siksi siis jopa aamukahvin juonti rauhassa on täysi mahdottomuus ja usein jo siinä vaiheessa pinna kiristyy lähinnä siihen, että sais ees sen verta rauhassa istua ja lukea Facebookista kuulumiset. Tässä viimepäivän touhuja on neidin osalta ollut nitojan ja rei'ittimen pöllytys ja keksipä tuo paketin jossa on nitojaan lisää niitä niittejä ja tuli sitten suu täynnä niitä niittejä vastaan. Myös kukkaruukusta kävi kahteen otteeseen hakemassa ja syömässä multaa sillä aikaa kun meikkasin vessassa. Samaten kun tuikkukippo hajosi lattialle ja olin siivoovinani lasinsirut, niin kyllä tuo pieni Neiti etsivä löysi pienen pienen murun lasia ja tuli selvästi jotakin suussaan luo, kuului hurja rouskaus ja säikähin, kaivoin sitten sen lasinpalan sieltä suusta.... Mitähän vielä : D Ei niinkun voi jättää hetkeksikään yksin kun ei itse osaa aatellakaan minkä ihanan aarteen tai homman neiti keksii. Lisäksi tuo uhma taitaa tehdä tuloaan. Neiti keksii enemmän kaikkea mitä haluisi tehdä, kuin mihin taidot riittää ja siitäkös kiukku tulee. Usein on tilanteita, että yrittää laittaa sukkaa/saapasta jalkaan ja kun se ei asetu oikeinpäin niin hermo pettää aivan totaalisesti ja huudetaan ja raivotaan ja vaikka sen oikeinpäin saisikin jalkaan niin se pitää kiukuspäissään repiä pois. Myös tavaroiden viskominen on tullut kuvioihin entistä vahvemmin. Neiti on huono syömään ja usein sillä on jotain puuhattavaa siinä samalla pöydällä niin, että ruoka menee ikäänkun vaivihkaa. Nyt sitten kaikki saa kyytiä pöydältä ja paiskataan lattialle. Tahallaan heittää ja itkee päälle, ei siis tiedä itsekään mitä tässä pitäis tehä. Ja jos tosiaan ei oo jotain "viihdykettä" ei syö lähes ollenkaan mitään. Kaikenlisäksi kun likka on hieman alipainoinen, on tosi tärkeää että sitä ruokaa menis ja välillä tuo ruokailu onkin varsin työlästä.

Kelitkin on muuttunut tosi kylmäksi ja yöllä on pakkasta tai ainakin lähellä nollaa. Piti ihan kaivaa lapsellekin toppahaalari kaapista kun niin on koleeta. Toppahaalarit 2kpl on valmiina, toinen rönttä/pihapuku ja sitten siistimpi esim. kauppareissuille, mutta kengät vielä puuttuu. Onneksi ihana äitini lupasi lapsenlapselleen sponssata talvikengät ja nyt lauantaina olisikin tarkotus lähteä niitä ostamaan koska kylmät kelit tosiaan tekee jo tuloaan. Sit luultavasti pitää vielä haalia toinen kypärämyssy ja toppahansikkaat. Sitten voikin toivottaa talven tervetulleeksi! Oikeastaan ootankin kovasti jo lumen tuloa : ) ...sitten ollaankin jo lähempänä vauvan syntymää kun oikeesti talvi on ovella!

Tässä omia pieniä näperryksiäni, valoa syksyiseen pimeyteen <3
 

Vielä kun jaksais viikon, pari niin ois tää remppa ohi. Onhan se totta ettei se sauna siellä yksin valmistu, mutta sitten kun pitää omistaa noin hemmetin jääräpäinen mies joka tekee kaiken yksin eikä halua apua, varmistaa sillä sen että kaikki on varmasti viimosen päälle tehty : D Odotus palkitaan, kyllä kelpaa sitten saunoa, tiedän sen, tulee varmasti hyvää jälkeä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti